Perjantain kunniaksi hieman mietteitä kehuista ja palkitsemisesta. Tämä aihe tuli mieleen kun avasin pakettia, jossa oli palkinto jonka tilasin itselleni selvittyäni kiivaasta keväästä. Paketin avatessa päälimmäisenä sisällä oli keltainen silkkipaperi FAB!-tekstillä. Tämä pieni juttu sai minut miettimään kuinka usein oikeasti pysähdyn ajattelemaan kuinka hyvin joku juttu meni?
Aivan turhan usein tulee perattua mielessään huonosti menneitä kokemuksia tai suoranaisia mokia. Lisäksi ympäristö kohdistaa nuoriin naisiin ja miehiin koko ajan kasvavaa määrää odotuksia ja negatiivista arvostelua. Tätä tapahtuu niin työpaikalla ja koulussa kuin vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Sosiaalinen media ei todellakaan ole helpottanut tilannetta vaan täysin tuntemattomatkin kokevat asiakseen negatiivisen kommentoinnin ja arvostelun. Kohteena on usein ulkonäkö, mutta myös milloin mikäkin esiintymisestä, elintavoista aina koko elämään.
Entäs tämän kaiken keskellä normaali arki ja ne hyvät jutut? Tuntuu että nämä ovat asioita joista harvemmin muistaa itseään kehua tai kuulee kommenttia muilta. Milloin olet itse kehunut mielessäsi itseäsi hyvin menneestä esityksestä, koulutyöstä, työviikosta, liikuntasuorituksesta tai mistä tahansa arkisesta asiasta? Milloin olet kehunut kaveria tai tuttua vastaavasta asiasta?
Miksi on niin paljon helpompi tarttua heikkouksiin kuin antaa ansaittua huomiota positiivisista tai muuten vaan arkisista jutuista?
Jokin aika sitten erään palaverin päätteeksi työkaveri tokaisi ohimennen että pidät loistavasti kaikki langat käsissäsi ja järjestyksessä tämän jutun osalta. Hämmennyin niin etten tainnut edes tajuta kiittää. Olin tehnyt kovasti hommia tuon jutun parissa ja tietenkin joku voisi ajatella että siitähän se palkka maksetaan. Kuitenkin tästä pienestä jutusta, yhdestä lauseesta jäi todella hyvä mieli. Miksi ei siis itsekin useammin muistaisi kehua kaveria jostain arkisesta jutusta?
Yritän itse muistaa olla jatkossa myös itselleni hieman armollisempi ja pitää mielessä myös positiiviset jutut. Juuri nytkin selvisin kunnialla ensimmäisestä viikosta töissä kesäloman jälkeen. Tekemättömien töiden muistelun sijaan läppäri on hyvä sulkea viikonlopuksi todeten että sain aikaan juuri sopivasti! Paluu arkeen oli sopivan pehmeä ja konetta on hyvä herätellä käyntiin hellästi. Aina ei tarvitse painaa täysillä ja palkita nuutunutta itseään paketin kaltaisilla herkuilla, joskus riittää kun onnittelee itseään hyvästä työstä arjessa :)
PS: Absolutely fabulous (todella upeeta) on myös loistava komediasarja jota tuli katsottua aika usein teininä. Sarjasta on tehty myös leffa joka pitäisi varmaan käydä katsomassa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti