KYMMENEN KYSYMYKSEN HAASTE

Tartuin kymmenen kysymyksen haasteeseen jo jonkin aikaa sitten Marjukan blogissa. Haaste on kiertänyt blogeissa jo sen verran etten ketään haasta eriseen mukaan, mutta jos joku innokas tähän vielä tarttuu niin käyhän jättämässä kommentti boxiin!

1. Minkä asian haluaisit toteuttaa lähitulevaisuudessa?

Tämä on helppo - loma! Lomapäiviä on säästetty ja rahaa hillottu matkabudjettiin, enää puuttuisi päätös minne, miten ja milloin. Tähän pimeään vuodenaikaan mieli halaa tietenkin etelän lämpöön ja aurinkoon, joka on tähän saakka tarkoittanut lähinnä Aasian eri kolkkia. Toisaalta viime vuoden honkkarin matkan jäljiltä myös suurkaupungitkin kiehtoisivat. Saisiko molemmat kiitos?

Jos tulevaisuuta miettii pidemmälle ja isompia asioita niin olen miettinyt joskus olenko lopullisella alallani. Haluaisin jotenkin kehittää itseäni, ehkä enemmän luovaan suuntaan, eikä opiskelukaan ole kokonaan pois suljettu. Näin talvipakkasilla myös uuden auton osto on mielessä.

2. Jos olisit sarjakuvahahmo, niin mikä olisit?

Tämähän on vaikea! Olen tietyllä tavalla ristiriitainen persoona, joten todennäköisesti olisin Jekyll ja Hyde -tyyppinen combo Iines Ankkaa ja Neiti Näpsää. Tiedän että pystyn organisoimaan isojakin asioita ja saan paljon aikaan, ja tietyissä asioissa kykenen jopa järjestelmällisyyteen. Sitten on niitä päiviä jolloin tuntuu että päästelen suusta aivan mitä sattuu ja suurimmat haasteet ovat valita minkä värinen huivi sopii asuun parhaiten.

3. Bravuurisi keittiössä?

Tykkään ruuanlaitosta ja suosikkeja on monia, joten yksi  yli muiden on vaikea valita. Sanoisin että pitkään rakkaudella haudutetut ruuat ovat varsinkin näin syksyllä hyviä, joten valitaan takuuvarma valinta eli pulled pork. Tämän lisäksi erilaiset jälkiruuat ovat kyllä omia bravuureita. Istumme säännöllisesti töiden kautta muodostuneen kaveriporukan kanssa iltaa ja tuolloin jälkiruokavastuu osuu aika usein allekirjoittaneelle.

4. Miten näet blogisi tulevaisuuden?

Blogin tulevaisuus on yhtä epävarma kuin kirjoittajansa tasapainoisuus! Ei sentään, tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Tai ainakin haluaisin oppia valokuvaamaan. Blogi on mukava tapa toteuttaa molempia ja säilöä mukavia tapahtumia muistiin. Pintapuolinen raapaisuhan tämä on, koska tarkoitus on kirjoittaa kaikesta höttöisestä; nätistä, pinnallisesta ja mukavasti.

Yritän pikemminkin jatkossa pitää tämän kanavana, jolla kääntää ajatukset pois stressistä, kiireestä ja murheista. Eli tarkoitus olisi jatkossa keskittyä entistä enemmän pumpuliin ja hattaraan!

5. Podetko koskaan maailmantuskaa?

Ainakin joiltakin osin yllä. Vanhemmiten olen huomannut ihmetteleväni tietyiltä osin maailman menoa ja tulevaisuutta. Eniten itseäni huolettaa vastuuton kuluttaminen, miten kohtelemme maapalloa ja sen rajallisia resursseja ja millaisen maailman jätämme seuraaville sukupolville. Koska eläimet ovat lähellä sydäntäni, niin kärsin myös nähdessäni vääryyttä viattomia luontokappaleita kohtaan. Uskon karmaan ja toivon sen muistavan niitä ketkä sen ansaitsevat!

6. Ideaali vapaapäiväsi?

En oikeastaan kaipaa onnistuneelta vapaapäivältä kummempia, sanoisin että kaikki tiivistyy kiireettömyyteen ja hyvään fiilikseen. Se voikin sitten toteutua monessa muodossa, varpaita liotellessa mäkkilaiturilla, koti-ilta kynttilänvalossa villasukat jalassa siistiä kotia ihastellessa tai vain hyvä leffa kotisohvalla. Kaikki käy kunhan ei tarvitse suorittaa!

7. Kadutko mitään tekemisiäsi ratkaisuja?

En ja vielä kerran en. En ehkä ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät itse valintoja ja myöhemmin katuvat tekemiään asioita. Mielestäni ratkaisuni tekevät minusta sen joka olen. En myöskään ole sitä tyyppiä joka hetken huumassa tekee suuria muutoksia elämäänsä, varsinkin sellaisia joita on vaikea peruuttaa.

Tietenkin joskus tulee mietittyä tekisinkö joskus asioita elämässäni toisin. Tällaisia asioita on muutama, kuten se että olisin voinut opiskeluaikoina viettää osan ajasta ulkomailla. Tällainen mietiskely ei kuitenkaa ole tarkoittanut että katuisin yhtään tähänastisia valintojani.

8. Miten mies saa sinut nauramaan?

Itselläni on niin hyvä (huono) huumorintaju että naureskelen milloin millekin. Yleensä huonoille vitseille. Ehkä kaikista positiivisinta on se että olen vanhemmiten oppinut nauramaan itselleni, kaikille niille pienille vioilleni ja omalle epätäydellisyydelleni. Itseironia on parasta!

Seurustelun alkuajoista oman miehen kanssa jäi mieleen kuinka paljon nauroimme, hän taisi osin valloittaakin minut naurullaan joka oli niin rento ja avoin. Hän myös kutitteli minua vähän väliä koska tiesi että se saa minut nauramaan vedet silmissä. Nauramme ja kutittelemme toisiamme edelleen vaikka seurustelun alkuajoista on jo vuosia aikaa. 

9. Miten otat tästä syksystä irti parhaat palat?

Kohta ollaankin jo talvessa, mutta syksyyn kuuluvat kynttilät, kellastuvat lehdet ja hyvä ruoka. Tänä vuonna syksy on ollut erityisen kaunis ja olenkin monena iltana ihastellut kauniita auringonlaskuja. Aina välillä olen yrittänyt muistaa pysähtyä tällaiseen hetkeen ja painaa mieleeni värejä ja tunnelmia. Olla läsnä.

Syksy on myös pukeutumisen kannalta inspiroivaa aikaa sillä pidän neuleista, saappaista ja materiaaleista. Värit ovat syksyisin hyvin harmoniset harmaan eri skaalassa yhdistettynä vain vähällä värillä.

10. Oletko illan virkku vai aamun torkku?

Ehdottomasti aamun torkku. En ole millään muotoa aamuihminen ja nautin nukkua viikonloppuisin pitkään. Olen kuulemma myös aamuäreä jos minut sattuu herättämään kesken unien. Silloin tällöin reissusta palatessa unirytmi jää hieman sekaisin ja heräilen aikaisin, jota en kyllä pistä alkuunkaan pahaksi, sillä kiireettömät aamut olisivat mukavia useamminkin.

VÄHEMMÄN SUORITTAMISTA

Luonnoksen aikaleimasta päätellen olen mietistellyt aihetta jo pitkälti toista kuukautta mutta en silti ole saanut aihetta puettua sanoiksi.

Kevät oli töissä kamalaa kiirettä ja kesäloma alkoin niin, etten tiennyt miten päin olisi vapaalle osannut siirtyä. Loma oli tänä vuonna lyhyempi koska lomapäiviä olisi tarkoitus säästää talven aurinkolomaa varten. Niinpä syksy jatkui pikaisesti, kiireisempänä. Koko syksy onkin ollut yhtä muistilistaa ja tehtävää.

Parin viime kuun aikana olen huomannut että myös mielekkäistä asioista alkoi muodostua taakka. Työ, liikunta ja harrastukset alkoivat tuntua enemmän tai vähemmän suorittamiselta kalenterin kertoessa mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Kirjoittaminen oli ensimmäinen listalta pudonnut asia, koska tämä on ajanvietettä. Seuraavaksi sitten vähenivät urheilukerrat kunnes lopulta into lopahti kokonaan. Pienen tauon jälkeen kynnys päästä normaaliin rytmiin takaisin kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi...

Jokin aika sitten kypsyi ajatus siitä, että suunta ei ole oikea ja jonkin pitäisi muuttua. Aloitin pienellä askeleella, jolla oli kuitenkin suuri merkitys. Viimeisenä parina viikonloppuna ei ole uhrattu ajatustakaan töille, sen sijaan on syöty ulkona, mökkeilty ja grillattu takassa herkkuja, saunottu ja vain oltu.

Tunnistan että olen suorittaja-ihminen. Tietyssä tilanteessa tästä muodostuu taakka, ja siksi olisikin hyvä oppia tunnistamaan milloin arkiset asiat muuttuvat suorittamiseksi, jotta korjausliikkeet ovat mahdollisia. Loppuvuoden ajan yritän muistaa pitää seuraavat neljä tavoitetta mielessäni, katsotaan olisiko tuolloin tarttunut jo jotain oppiakin mukaan...

1. Jos jokin tuntuu väärältä älä tee sitä

2. Opettele sanomaan useammin "ei" jos siltä tuntuu

3. Älä tee asioita vain muiden miellyttämiseksi

4. Älä pode huonoa omaatuntoa siitä että jätät jotain tekemättä

5. Laske irti siitä mitä et voi hallita

TEKEMÄTTÖMIÄ ASIOITA

Kun viikko on kulunut matkustellessa, ulkona illallistaessa ja konsertissa nautiskellen on arkeen paluu kaksi verroin tylsempää. Vaikka reissaamisen suurin hohto on jo vähentynyt on kotoa poissa olemisessa se hyvä puoli ettei matkalla näe kotona odottavia tiskejä, pyykkivuorta tai nurkissa vaanivia pölykoiria. Ja jos oikein mielikuvitusta käyttää niin lenkit voi korvata shoppailumaratonilla.

Tänään pitäisi kuitenkin malttaa palata arkeen ja käydä tiskien, pyykkien ja muun siivon kimppuun. Käydä kaupassa ja täyttää jääkaappi. Pestä auto ja terassi, ja vaikka ikkunoista vielä näkee läpi niin pesun tarpeessa nekin olisivat. Käydä salilla ja lenkillä. Järjestellä meikit uusiin hankittuihin laatikostoihin. Hankkiutua eroon kierrätykseen valikoiduista vaatteista. Ja levätä ennen seuraavaa työviikkoa. :)

Vaikka työsarkaa on paljon niin kantapään kautta on tullut opittua että paloissa se elefanttikin syödään. Eli tavoitteeksi ei kuitenkaan kannata ottaa että koko työlista on kerralla tehty tyhjäksi, vaan että asioita tapahtuu tasaiseen tahtiin ja ennen kaikkea, lista pysyy tasaisen lyhyenä eikä ainakaan kasva.

Seuraavaksi salille ja kauppaan. Jos kelit jatkuvat aurinkoisena niin illalla voisi siirtyä pihalle kuuraamaan terassia. Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Matkustelua kevyessä yläpilvessä

PITSIMEKKO JA ELÄMÄN SUUNNITELMISTA

Lauantaina juhlittiin kesälomien alkua ja koulunsa päättäviä. Nuorten juhlintaa ja tulevaisuuden suunnitelmia seuraillessa tuli väkisinkin mietittyä itseään tuossa vastaavassa tilanteessa. Tuolloin taisi olla koko maailma avoinna, ja kuinka sitä kuvittelikin tietävänsä kaikesta kaiken. Ei vielä tietoa tulevasta opintopaikasta, saati sitten edes ammattitoiveista.

Mutta jännä miten elämä ohjaa ja opettaa. Kaikki tehdyt valinnat eivät varmastikaan ole olleet niitä oikeita, mutta tekisinkö jotain toisin tai jättäisinkö jotain kenties tekemättä? En usko että muuttaisin mitään, päinvastoin. Kaikki harhailut opintojen suhteen ja erilaiset hanttihommat siinä ohessa ovat opettaneet ja tuoneet, jos ei muuta, perspektiiviä elämään. Ainoa asia jonka nyt tekisin lisäksi olisi lähteä ulkomaille opiskelemaan maailmaa nähdäkseni.

Omat tulevaisuuden suunnitelmat selkiytyivät vasta ajan kanssa. Lukiosta lähtiessä mielessä ollut opiskelusuunnitelma ei toteutunutkaan ja joidenkin vuosien ajan tuli haettua sitä omaa juttua. Joka onneksi sitten aikanaan löytyi, tai pikemminkin muodostui. Ja tässä sitä nyt ollaan, monta kokemusta ja paljon tietoa rikkaampana, työssä joka vie välillä maailman toiselle puolelle.

Lauantain kutsu lakkiaisiin oli ohittamaton syy menneiden muistelun lisäksi pukeutua uuteen pitsimekkoon. Kelitkin suosivat juhlijoita auringon paisteella ja launtaina kilisteltiin uusia valkolakkeja.