FLOW STATE OF MIND

Blogit pursuavat juttuja Flowsta, joten ajattelin poiketa hieman kaavasta ja kirjoittaa kokemuksista Flow-ensikertalaisen silmin. Eilinen päivä Flowssa oli tosiaan ensimmäinen kosketus kyseiseen festariin ja hyvinhän tuolla viihtyi. Monessa kohtaa näki että järjestelyihin oli panostettu todella huolella, valitettavasti löytyi myös muutama asia joiden osalta toteutus ontui.

Päätin lähteä tänä vuonna mukaan Flow'hun aika viime metreillä hankkimalla lipun sunnuntaille mielessä lähinnä Sia, Alma ja New Order. Ajoitus oli aika loistava, sillä pari päivää myöhemmin myös sunnuntai myytiin loppuun. Päivän lippu oli muihin vaihtoehtoihin nähden suhteellisen tyyris ja jos aikataulut olisivat antaneet myöden olisi kahden päivän lippu ollut parempi vaihtoehto.

Aloitettiin päivä brunssin merkeissä josta jatkettiin paikanpäälle. Kelien kanssa kävi enemmän kuin loistava tuuri. Aamulla keli oli vielä lohduton vettä tullessa kuin saavista kaataen salamoinnilla höystettynä. Kun lähdettiin liikenteeseen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja päivän aikana oli vain yksi lyhyt sadekuuro.

Nähtävää olisi itseasiassa ollut enemmän kuin yhden päivän aikana ehti järkevästi koluta. Ruokia olisin mielelläni testaillut enemmänkin, sillä ruokatarjonta oli mahtava! Samalla kerralla oli mahdollista maistella ruokia paikoista kuten Sinne, Farang, Levant ja Kabuki.

Alueen visuaalisuuteen oli selkeäasti panostettu paljon ja nähtävää oli paljon muutakin kuin
artistit. Musiikin suhteen oli paljon valinnanvaraa, toisaalta lavojen välillä oli etäisyyttä ja aika-ajoin osa kulkureiteistä tuntui jumiutuvan. Eli kannatti jo ennakkoon miettiä ne esiintyjät jotka halusi varmasti nähdä. Kaikista surkeinta taisi olla Sian keikan aikana: Porukka ryysäsi lavaa kohden vielä reilusti keikan alkamisen jälkeen ja paikka paikoin näytti aikamoiselta töinimiseltä.

Flow 2016 plussat
+ Sijainti
+ Visuaalisuus
+ Valinnanvara artisteissa
+ Ruokatarjonta
+ Muu oheisohjelma

Flow 2016 miinukset
- Tungos ja jonotus
- Puuroutuvat kulkureitit
- Vessojen vähyys
- Päivälipun hinta
- Päällekkäiset ohjelmat

Päivä ja koko ilta oli kyllä mahtava vaikka tänään väsyttikin aika lailla ja taisi vähän päähänkin koskea. Jos ei jonottamista ja ryysistä oteta huomioon niin oli kyllä festari omaan makuun. Jos aikataulut natsaavat niin ensi vuonna voisi harkita lähteä mukaan fiilistelemään tunnelmaa. 

ABSOLUTELY FABULOUS!

Perjantain kunniaksi hieman mietteitä kehuista ja palkitsemisesta. Tämä aihe tuli mieleen kun avasin pakettia, jossa oli palkinto jonka tilasin itselleni selvittyäni kiivaasta keväästä. Paketin avatessa päälimmäisenä sisällä oli keltainen silkkipaperi FAB!-tekstillä. Tämä pieni juttu sai minut miettimään kuinka usein oikeasti pysähdyn ajattelemaan kuinka hyvin joku juttu meni?

Aivan turhan usein tulee perattua mielessään huonosti menneitä kokemuksia tai suoranaisia mokia. Lisäksi ympäristö kohdistaa nuoriin naisiin ja miehiin koko ajan kasvavaa määrää odotuksia ja negatiivista arvostelua. Tätä tapahtuu niin työpaikalla ja koulussa kuin vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Sosiaalinen media ei todellakaan ole helpottanut tilannetta vaan täysin tuntemattomatkin kokevat asiakseen negatiivisen kommentoinnin ja arvostelun. Kohteena on usein ulkonäkö, mutta myös milloin mikäkin esiintymisestä, elintavoista aina koko elämään.

Entäs tämän kaiken keskellä normaali arki ja ne hyvät jutut? Tuntuu että nämä ovat asioita joista harvemmin muistaa itseään kehua tai kuulee kommenttia muilta. Milloin olet itse kehunut mielessäsi itseäsi hyvin menneestä esityksestä, koulutyöstä, työviikosta, liikuntasuorituksesta tai mistä tahansa arkisesta asiasta? Milloin olet kehunut kaveria tai tuttua vastaavasta asiasta?

Miksi on niin paljon helpompi tarttua heikkouksiin kuin antaa ansaittua huomiota positiivisista tai muuten vaan arkisista jutuista?

Jokin aika sitten erään palaverin päätteeksi työkaveri tokaisi ohimennen että pidät loistavasti kaikki langat käsissäsi ja järjestyksessä tämän jutun osalta. Hämmennyin niin etten tainnut edes tajuta kiittää. Olin tehnyt kovasti hommia tuon jutun parissa ja tietenkin joku voisi ajatella että siitähän se palkka maksetaan. Kuitenkin tästä pienestä jutusta, yhdestä lauseesta jäi todella hyvä mieli. Miksi ei siis itsekin useammin muistaisi kehua kaveria jostain arkisesta jutusta?

Yritän itse muistaa olla jatkossa myös itselleni hieman armollisempi ja pitää mielessä myös positiiviset jutut. Juuri nytkin selvisin kunnialla ensimmäisestä viikosta töissä kesäloman jälkeen. Tekemättömien töiden muistelun sijaan  läppäri on hyvä sulkea viikonlopuksi todeten että sain aikaan juuri sopivasti! Paluu arkeen oli sopivan pehmeä ja konetta on hyvä herätellä käyntiin hellästi. Aina ei tarvitse painaa täysillä ja palkita nuutunutta itseään paketin kaltaisilla herkuilla, joskus riittää kun onnittelee itseään hyvästä työstä arjessa :)

PS: Absolutely fabulous (todella upeeta) on myös loistava komediasarja jota tuli katsottua aika usein teininä. Sarjasta on tehty myös leffa joka pitäisi varmaan käydä katsomassa. 

HOLIDAY MODE OFF

Nyt olisi sitten lomat lusittu ja takana ensimmäinen työpäivä. Vaikka lomaa olikin se neljä viikkoa, joka tuntui pitkältä ajalta niin keskenhän ne vapaat tuntuivat tälläkin kertaa loppuvan. Aloitin arkeen palaamisen jo viikonloppuna hoitamalla asioita alta pois ja viettämällä viimeiset lomapäivät mökillä tekemättä mitään.

Perjantaina varasin kaikki mahdolliset "huollot", kuten kampaajan, ihonpuhdistuksen ja hieronnan. Vielä pitäisi varailla aika fyssarille mutta ennen sitä pitää käydä näyttämässä selkää lääkärille. Takana onkin ihanan pitkä jakso vailla suurempia ongelmia (*kop kop*). Kävin salilla jumppaamassa jalat kipeiksi ja nautin varmaankin viimeisestä hiljaisista ajoista salilla. Vuoden alun ruuhkien jälkene on ollut nautinto käydä salilla niin ettei paikalla ole kuin muutama muu ihminen.

Sain myös vihdoin aikaiseksi testata Barcelonasta ostamaani geelikynsisettiä. Perjantai-iltana korkkasin kylmän skumppapullon, laitoin telkkarista hömppäleffan pyörimään ja hemmottelin itseäni kynsihuollolla. Tein käsiin ranskalaisen manikyyrin ja varpaankynsiin simppelin ruskean lakkauksen ja tykkään näistä aika paljon. En tiedä miksi en ole näitä tehnyt useammin, geelikynnet pysyvät niin paljon pidempään siistinä kuin tavallinen lakkaus. Osasyy lienee lakan viheliäinen poistaminen... :/

Lisäharjoitus saattaa tulla tarpeeseen, huomasin tänään peukalon kynnen lakan jo hieman lohjenneen kun lakkailin kynsiä hieman yli, joka vähentää käyttöikää huomattavasti. Harmittaa vain, että ostin vain muutamia eri värejä tuohon settiin. Ostin kotikäyttöön tarkoitetun setin Sephorasta ja koska Suomessahan ei valitettavasti ole Sephoraa niin täytyy joko tehdä reissu jonnekin sellaiseen paikkaan jossa tuo on tai sitten pyytää kavereita tuomaan tai lähettämään lakkoja.

Loppuun vielä kevennyksenä kuva jumppahetkestä siskon kanssa. Mietin tämän julkaisua pari kertaa (oikeasti ainakin sata!). Sisko on ammatiltaan urheiluohjaaja ja näytti tietenkin muutamia liikkeitä, jotka näyttivät hienoilta hänen tekemänä. Kokeilin tuollaista liikettä ekaa kertaa ja itsepäisenä tuota piti testata niin monta kertaa että sain edes jonkinmoisen asennon aikaan :)

LATELY // RANDOM

Viime päivät ovat kuluneet puhtaasti kesälomafiiliksissä. Kelit ovat hellineet ja keittiössä on saanut laiskotella. Ulkona on tullut syötyä useampaan otteeseen tai grillissä on valmistunut helppoja kesäisiä herkkuja. 

Alkuviikosta käytiin kummitytön kanssa isommalla porukalla maistelemassa Hernesaaren rannan ruokatarjontaa ja suosikiksi nousi kotikulmien thaimaalainen. Thai Papayan kookoskana on vaan niin taivaallisen herkullista. Jälkkäriksi otettiin jääkahvit ja käveltiin ihmettelemään Löylyyn kertyneen porukan määrää. Ihana aurinkoinen päivä oli tosissaan saanut muutkin liikkeelle.

Seuraavat pari päivää kuluvatkin enemmän tai vähemmän offline, tarkoitus olisi hypätä muutamaksi päiväksi intensiiviopetukseen valmistamaan hopeakoruja. Muutamat mallit ovat valmiina mielessä ja toivottavasti muutama keskeneräinen koru valmistuisi käyttöön saakka.

Ihania aurinkoisia kesäpäiviä myös sinne!

SADEPÄIVÄN HARMAAT FIILIKSET

Tänään on ollut harmaa ja sateinen päivä. Niin ulkona kuin fiiliksissä. En tiedä onko syynä keli, loman keskeytyminen työasioiden takia vai joku muu. Tänään tuntuu kuitenkin siltä että kaikki on vastahankaan ja mikään ei mene niin sanotusti putkeen. Olen lukinnut itseni pihalle ja noutunut joutamaan vara-avaimet pidemmän matkan päästä. Spotifykin tuntuu soittavan vain alavireistä musiikkia...

Aamulla heräsin herätyskelloon koska eilen illalla soitettiin töistä pikapalaveriin aamuksi. Aikainen herätys ja työhommat oli sinällään ihan ok koska ulkona satoi kaatamalla vettä ja ukkosti, joten suunnitelluista pihahommista ei tullut mitään. Sen sijaan se jäi jurppimaan kun yksi työkaveri totesi palaverin loppuun että jos viitsisin katsella ensi viikolla meilejä jos hänellä on kysymyksiä, siis seriously? Menköön kulttuurierojen piikkiin mutta en varmasti ala lomalla pälyilemään työmeilejä varmuuden vuoksi. Edes lähetin visiitti ja uuden käsilaukun saapuminen ei piristänyt, sillä uuden Saint Laurentin laukun metalliosat olivat ihan tuhriintuneen näköiset, ja tämä oli jo toinen kappale!

Iltapäivällä lähdin salille purkamaan turhautumista. Normaalisti olisin vetänyt kiukutukseen rankemman treenin kovalla sykkeellä, kuten jalat tai selän, ja nauttinut treeninjälkeisestä endorfiinihumalasta. Olin kuitenkin ehtinyt tehdä tälle viikolle jo molemmat joten jäljellä oli vain niitä tylsempiä lihasryhmiä. Totesinkin että lienee turvallisempaa omistaa tämä päivä kehon ja mielen huollolle.

Salitreeni oli tällä kertaa kevyempi ja rullailin pilatesrullalla lihaksia ja selkää auki. Suunnittelin samalla kauppareissua ja illan herkkuja. Salin jälkeen päätin kurvata kauppaan, kunhan ensin hakisin kauppakassit kotoa. Kiireessä paahdoin kotiovesta ulos, vain huomatakseni että jätin kotiavaimet sisään! Vara-avain ei tietenkään ollut lähelläkään vaan sain lähteä salikamoissa hakemaan avaimia keskustasta.

Kaikkien näiden kommelluksien jälkeen sain hetki sitten thaimaalaisen kanakeiton valmiiksi ja olen valmiina käpertymään loppuillaksi sohvan nurkkaan. Keitto on lohturuokaa parhaimmillaan ja tarkoitus onkin syödä maha pinkeäksi ja valita Viaplaylta jokin uusi sarja katsottavaksi ja vetää sarjamaratonia kunnes väsy iskee.

Ei muuta kuin hyvää yötä täältä sohvan nurkasta ja parempaa huomista kaikille!

OUTOJA AAMURUTIINEJA

Luen mielelläni toisten persoonallisia paljastuksia itsestään, monta kertaa huomaan etten ole yksin outojen tapojeni kanssa. Vaikka työn alla oli ihan muuta kirjoitettavaa niin tuli mieleen jakaa muutamia juttuja omista aamurutiineistani.

Olen aamu-uninen, enkä missään tapauksessa ole aamuihminen. Olen usein kiukkuinen jos uneni katkeavat liian aikaisin. Tämähän sopii kuin nenä päähän työn kanssa joka toisinaan vaatii raahautumaan lentokentälle ennen kuin sika pieraisee. Jos saisin valita nukkuisin mielelläni vähintään yhdeksään joka aamu.

Aamurutiinini on joskus ollut huippuunsa hiottu suoritus. Lapsena heräämisestä koulubussiin astumiseen taisi kulua yhteensä noin vartti. Koko aamurutiini oli minuutilleen aikataulutettu heräämisestä bussiin astumiseen. Pysäkille kävelyyn oli varmaankin varattu noin minuutti ja usein saikin kipittää ovesta pysäkille ettei bussi jättänyt kyydistä. Vaikka aamupala ei olisi maistunut silloinkaan äiti oli kehittänyt tähän näppärän kikan: ovella käteen iskettiin jugurttipurkki, jonka kannen läpi oli isketty pilli. Todellinen take-away aamupala, jonka ehti hyvin nautiskella matkalla busiin. Äidit <3

Nykyisin aamuni käynnistyy hitaasti, kaikin puolin. Tunti on kevyttä kauraa aamurutiineihin, aikaa kuluisi varmasti enemmän jos sitä olisi. Kun torkuttamisen jälkeen pääsen sängystä ylös on ensimmäisenä vuorossa aamupesu. Seuraavaksi vaihdan aamuvaatteet (jep!) päälle jos ei ole tulenpalava hoppu. Tämän jälkeen kuppi kahvia ja jos on aikaa, aamupala. Jos ehdin avaan seuraavaksi läppärin ja luen uutisia tai surffaan somea, työaamuna katson onko meileissä mitään akuuttia huomiota vaativaa. Aamupalan jälkeen jatkan meikkaamalla ja (jälleen jos aikaa) hiusten laitoilla. Kun meikki on valmis tai valmiihko vaihdan työvaatteet päälle päivän agendan mukaan. Kuvitella saattaa miten hyvin tämä sitten sopii kello 6:50 aamulentoon :)

Aamupala ei ole minun juttuni, ja jos saisin valita, aamupala ei kuuluisi päivän ruokarytmiin, tai sitten korkeintaan brunssimallisena. Minulle riittää hyvin aamupalaksi kuppi kahvia ja lasi vettä ja olen saanut kuulla kyllästymiseen asti että "aamupala on päivän tärkein ateria". Mutta jos kaikki maistuu aamuisin kuralta ja syöminen on pakkopullaa, niin onko pakko? Syön kuitenkin lounaan jo yhdeltätoista, joten montaa tuntia ei ateriatta tarvitse olla.

Kaikesta huolimatta olen yrittänyt tsempata ja opetella syömään aamuisin jotain jotta aineenvaihdunta pysyy käynnissä ja kropalla on polttoainetta energiaksi. Aamupalan tapauksessa vaihtelu ei kuitenkaan virkistä. Vaikka muuten ruuissa rakastan vaihtelua ja saman ruuan syöminen useana peräkkäisenä päivänä on kammotus, niin aamupalona saatan syödä samaa vaihtoehtoa jopa kuukausitolkulla! Taannoin ostin ensin 30, sitten 60 luomumunaa joista tuli keitettyä aamupala jos toinenkin. Keitetyn kananmunan lisäksi kestoaamupalana on toiminut myös rahka yhdistettynä banaaniin ja hunajaan, maustamaton jugurtti ja marjat, vihersmoothiet sekä mikrotettu kaura- tai neljänviljanpuuro.

Nykyisin en enää pidä hotelliaamiaisista. Aiemmin aamupalan nauttiminen hotellissa oli yksi reissun ihania puolia, nykyisin saatan skipata aamupalan tai käyn napsimassa jotain pientä valikoiden. Ongelmana taitaa olla se että reissupäiviä kertyy keskimäärin viikoittain ja hotelliaamiaiset noudattavat useimmiten samaa kaavaa - jauhoista munakokkelia, rasvaisia nakkeja ja lihapullia... Parhaimmalta hotellien aamupalapöydässä maistuvat hedelmät, maustamaton jugurtti ja myslit. Poikkeuksena muutamat reissuaamiaiset Thaimaassa, Honkkarissa ja Filippiineillä jossa on ollut tarjolla uskomaton määrä hedelmiä ja muuta tuoretta ruokaa.

Reissuaamiaisista vielä, taannoin reissasin Intian suuntaan tiuhaan. Parin vuoden aikana tuli vietettyä useaan otteeseen kahden parin viikon pätkä Intiassa. Tästä johtuen en pariin vuoteen pystynyt syömään omelettia. Intiassa nautitaan myös aamupalaksi erilaisia curryja riisistä tai viljasta valmistettuja juttuja. Paikallinen ruoka ei todellakaan ole mitään kevyttä, joten aamupalaksi tuli aina vedettyä sama turvallinen vaihtoehto, omeletti vaihtuvin täyttein. Pyynnöistä huolimatta tuota ei saanut pienenä, vaan tavaraa oli aina vähintään parin munan edestä. Kyllästyminen oli jo niin totaalista että parilla reissulla olin kunnon turisti ja raahasin Elovena pikapuurot mukana...

Mitenkäs muut, millaisia enemmän tai vähemmän hassuja tai hauskoja rutiineita teidän aamuihin liittyy?

MUISTILISTA KESÄFIILIKSEEN

Odotettu kesäloma koitti sitten vihdoinkin! Viikonloppu on kulunut vielä normaaleissa merkeissä eikä sitä edes tajua, että seuraavaan neljään viikkoon ei tarvitse rasittaa päätä työjutuilla. Perinteiden mukaisesti keli ei ole vielä ehtinyt lomalaista lämmöllä hemmottelemaan, joten loman kunniaksi listasin oman muistilistan kesä- ja lomafiiliksen tuovista pikkujutuista.

Kesää on....
♥ Paljain jaloin rannalla käveleminen
♥ Sateen jälkeinen tuoksu ulkona
♥ Merituuli hiuksissa
♥ Aamuherätys ja unien jatkaminen kun tajuaa ettei tarvitse herätä mihinkään
♥ Kiireettömät ruokahetket ja herkuttelu kesäisillä herkuilla
♥ Ukkosen katselu mökin kuistilla huovan alla
♥ Auringonlasku ja auringon viimeiset säteet tyynen järven pinnassa
♥ Yötön yö ja yöuinti lämpimässä vedessä
♥ Metsämansikat, mustikat ja vadelmat itsepoimittuna suoraan suuhun

Tänään on jo tullut herkuteltua letuilla ja mansikoilla sekä katseltua mereltä vyöryvää ukonilmaa, kylläkin ihan sisätiloista. Eilen veneiltiin keskustaan ja vauhdilla takaisin ukkoskuuron yllättäessä. Juuri kun saatiin vene laituriin köytettyä ja katokset takaisin paikalleen sade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa. Istuskelimme parkissa ja katselimme auringon laskua ja meren tyyntymistä. Huomiselle ei ole vielä mitään suunniteltua ohjelmaa, tarkoitus on ainakin nukkua pitkään. Jos sitten vaikka lähtisi rantaan kävelemään - ilman kenkiä...

Mikä tekee sinun kesäsi?

BAD, BAD BLOGGER

Elämään mahtuu ylämäkiä ja alamäkiä. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet yhtä vuoristorataa, ja vaikka kirjoittaminen on ollut ajatuksissa se ei ole tuntunut tärkeältä tai oleelliselta. Vaikka blogi on ollut hiljainen niin elämä ei todellakaan ole ollut.

Valitettavasti mukaan on mahtunut myös vastoinkäymisiä, jotka tuntuvat kaikki osuvan samaan ajankohtaan. Pitkään jatkunut stressi on alkanut aiheuttaa myös fyysisiä oireita, viimeiset viikot niskat ovat olleet niin jumissa että heräilen öisin kipuihin. Mutta kolikolla on aina kaksi puolta - Vastatuulesta huolimatta olen viimeisen parin kuukauden aikana reissannut lukuisia kertoja, nähnyt parikin uutta maata, syönyt ja juonut, juhlinut ja nauttinut. Paremman vaatekaapin rakentaminen on jatkunut ja aina toisinaan päälle on eksynyt vaatteita, joista on muodostunut uusia luottoasuja.

Murheiden painaessa mieltä on "hömpän" kirjoittaminen tuntunut toissijaiselta. Vaikka alunperin tarkoitus onkin ollut pitää blogi kevyempien asioiden paikkana, pakopaikkana arjesta niin silti kirjoittaminen on tuntunut kornilta. Ja silti, kaikesta huolimatta olen tuntenut ajoittain huonoa omaatuntoa siitä että täällä on kaikki ollut retuperällä. Olen tuntenut olevani huono blogaaja kun aika ja energia ei ole riittänyt. Yksi syy on se, että olen usein nauttinut siitä kun olen voinut palata vanhojen kuvien ja muistojen pariin. Vaikka blogin puolella ei yksityiselämä valotukaan niin paljon, mutta usein mukana on kuvia joihin liittyy vahvoja, positiivisia muistoja. Siksi on harmittanut kun kamera on kotona ja kuvat pölyttymävät kovalevyllä.

Niinpä lienee taas aika höllentää pipoa ja lakata tuntemasta huonoa omaatuntoa. Kirjoittelun on tarkoitus olla mukava harrastus, ei pakkopullaa. Katsotaan miten tilanne kehittyy, ja jos ei kehity niin sitten niin ei ole tarkoitettu. Lomatkin ovat onneksi kohta edessä, joten lienee oikea aika keskittyä rentoutumiseen ja itsensä hemmotteluun. Elämä ei aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta eteenpäin mennään, päivä kerrallaan!

"One of the hardest decisions you'll ever face in life is choosing whether you walk away of try harder"

WINE O'CLOCK

Viinien ystävät ehtivät vielä tänään messukeskukseen Viininystävän päiville. Kävin paikalla eilen - autolla. Sen verran kovasti nimittäin harmitti juuri tälle viikonlopulle osunut flunssa. Oli nimittäin astetta haastavampaa saada viineistä irti herkkiä aromeita nenä tukossa ja tätä oli odotettu huolella ja hartaudella. Kaikesta huolimatta lähdin käymään paikalla kun lippu oli olemassa.

Omat suosikkini olivat odotetusti valkoisista erityisesti Rieslingit. Mukavimmat keskustelut olivatkin erään paikallisen pientuottajan kanssa, joka kutsui käymään paikanpäällä. On mahtavaa kun ihmiset tekevät työtään intohimolla ja ovat innostuneita ja ylpeitä tuotteistaan. Saksan Mosel-laakso on ollut toivematkakohteena jo pitkään, tiedä vaikka joku kerta pääsisinkin tutustumaan missä nautiskelemani viinit varttuvat.

Kurkkasin pikaisesti myös ruoka- ja ravintolapuolen messuja, jossa oli vaikka mitä kauniit kakkuja ja leivoksia tarjolla. Herkuttelin yhden jäätelöannoksen ja frozen yogurtin verran ja muutoin tyydyin ihastelemaan tunnelmaa. Annan kuvakavalkadin puhua puolestaa. Viininystäville suosittelen käyntiä paikan päällä.

RUOKAPAHEET JULKI

Blogeissa on jonkin aikaa kiertänyt haaste paljastella keittiöpaheita harkittujen ja viimeisteltyjen blogikuvien takaa. Vaikka itse tykkäisinkin syödä ruokaa, jonka teen hyvinkin pitkälti itse alusta saakka on toisinaan kiireisiä päiviä jolloin mennään siitä missä aita on matalin. Oma "paheeni" on pussinuudelit, eikä mitkä tahansa, vaan Mama-merkkiset Tom Yum -makuiset sellaiset. Blogosfäärin kohupaljastusten pohjalta voinen todeta etten todellakaan ole ainoa pussinuudeleiden ystävä.

Nuudelit ovat nykyisin harvinaisempaa herkkua, opiskeluaikoina tuli syötyä useamminkin. Reseptini on ajan myötä hioutunut huippuunsa ja nuudeleiden lisäksi tarvittavat ainekset löytyvät lähes aina pakastimesta ja jääkaapista. Jutun juju on iskeä kaikki maustetahnat ja chilit kattilaan jotta lopputulema on tulinen ja nauttia kuuma soppa liemineen ison lusikallisen ranskankermaa kanssa. Tulista ja pehmeää ja niin ihanaa! Resepti kaikessa monimutkaisuudessaan alla.

Nappasin nämä kuvat etäpäivän "lounastauolta". Istuin koko päivän puhelinpalavereissa ilman varsinaista lounastaukoa. Koska pakkasessa ei sattunut olemaan mitään valmista piti valmistaa jotain nopeaa samalla keskittyen palaveriin. Don't tell anyone! Mikki mutelle ja nuudelit kattilaan, tämä kokkaus ei vaadi kauheasti keskittymistä joten palaveriin osallistuminen samaan aikaan onnistuu loistavasti.

Aiheesta saisi varmasti oman huvittavan postauksen - mitä kaikkea onkaan mahdollista multitaskata puhelinpalaverin aikana. Tästä saisikin hyvän kiertävän haasteen aiheella #etäpäiväpahe tai #puhelinpalaveripahe.

Etäpäivän pikanuudelit

Pussi Maman Tom Yum -nuudeleita

Pakastemaissia 

Pakasteherneitä

Katkarapuja

Tomaattipyrettä

Ranskankermaa

Keitä nuudelit kattilassa (mausteet ensin kattilaan, nuudelit vasta kiehuvaan veteen). Lisää joukkoon jäiset maissit ja herneet sekä tomaattipyrettä. Kun nuudelit ovat kypsät sammuta levy ja lisää jäiset katkaravut joukkoon. Älä missään tapauksessa keitä katkarapuja ellet halua kumimaista lopputulosta. Kaada koko komeus lautaselle ja lisää päälle iso nokare ranskankermaa. 

Nauti koko komeus läppärin ääressä lusikalla ja haarukalla yrittäen välttää sotkemasta paitaa, pöytäliinaa, läppäriä ja muistiinpanoja. Mattoa. Lattiaa. Ja lattialla pummaavaa koiraa. :)

Onko siellä vielä joku joka ei ole tullut kaapista ulos paheineen?