SADEPÄIVÄN HARMAAT FIILIKSET

Tänään on ollut harmaa ja sateinen päivä. Niin ulkona kuin fiiliksissä. En tiedä onko syynä keli, loman keskeytyminen työasioiden takia vai joku muu. Tänään tuntuu kuitenkin siltä että kaikki on vastahankaan ja mikään ei mene niin sanotusti putkeen. Olen lukinnut itseni pihalle ja noutunut joutamaan vara-avaimet pidemmän matkan päästä. Spotifykin tuntuu soittavan vain alavireistä musiikkia...

Aamulla heräsin herätyskelloon koska eilen illalla soitettiin töistä pikapalaveriin aamuksi. Aikainen herätys ja työhommat oli sinällään ihan ok koska ulkona satoi kaatamalla vettä ja ukkosti, joten suunnitelluista pihahommista ei tullut mitään. Sen sijaan se jäi jurppimaan kun yksi työkaveri totesi palaverin loppuun että jos viitsisin katsella ensi viikolla meilejä jos hänellä on kysymyksiä, siis seriously? Menköön kulttuurierojen piikkiin mutta en varmasti ala lomalla pälyilemään työmeilejä varmuuden vuoksi. Edes lähetin visiitti ja uuden käsilaukun saapuminen ei piristänyt, sillä uuden Saint Laurentin laukun metalliosat olivat ihan tuhriintuneen näköiset, ja tämä oli jo toinen kappale!

Iltapäivällä lähdin salille purkamaan turhautumista. Normaalisti olisin vetänyt kiukutukseen rankemman treenin kovalla sykkeellä, kuten jalat tai selän, ja nauttinut treeninjälkeisestä endorfiinihumalasta. Olin kuitenkin ehtinyt tehdä tälle viikolle jo molemmat joten jäljellä oli vain niitä tylsempiä lihasryhmiä. Totesinkin että lienee turvallisempaa omistaa tämä päivä kehon ja mielen huollolle.

Salitreeni oli tällä kertaa kevyempi ja rullailin pilatesrullalla lihaksia ja selkää auki. Suunnittelin samalla kauppareissua ja illan herkkuja. Salin jälkeen päätin kurvata kauppaan, kunhan ensin hakisin kauppakassit kotoa. Kiireessä paahdoin kotiovesta ulos, vain huomatakseni että jätin kotiavaimet sisään! Vara-avain ei tietenkään ollut lähelläkään vaan sain lähteä salikamoissa hakemaan avaimia keskustasta.

Kaikkien näiden kommelluksien jälkeen sain hetki sitten thaimaalaisen kanakeiton valmiiksi ja olen valmiina käpertymään loppuillaksi sohvan nurkkaan. Keitto on lohturuokaa parhaimmillaan ja tarkoitus onkin syödä maha pinkeäksi ja valita Viaplaylta jokin uusi sarja katsottavaksi ja vetää sarjamaratonia kunnes väsy iskee.

Ei muuta kuin hyvää yötä täältä sohvan nurkasta ja parempaa huomista kaikille!

SAIRASTAMINEN JA TREENI

Eilen alkoi kolmas sairasteluviikko eli jo kaksi viikkoa on tullut oltua pois urheilun parista. Olen yleensä todella harvoin kipeänä ja sen kerran vuodessa kun joku pöpö sattuu puremaan en yleensä tunne oloani kovin kipeäksi ja käytän määrätyn sairasloman vähintään puuhaamalla ja puunaamalla ympäri taloa.

Tälläkin kertaa sairastuminen keskeytti hyvin vuoden alusta käyntiin lähteneen treeniputken. Ensimmäisinä päivinä teki todella mieli päästä urheilemaan edes hieman ja uskonkin nyt että liikunnan endorfiineihin voi hyvinkin jäädä koukkuun. Viime viikon lääkärin vastaanotolla yritin varovaisesti kysellä milloin saisi urheilla taas ja vastaus oli ehdoton ei kunnes viimeisetkin oireet ovat poissa.

Viikonloppu kuluikin sitten iloisessa hiilaripöhnässä sohvalla. Harmittaa kun tuo oma selkäranka tuntuu niin helposti siirtyvän on ja off asentojen välillä ja tiukempi linja on ehdottomasti helpompi pitää silloin tällöin lepsuilun sijaan. Lepo taisi kyllä tulla tarpeeseen, sillä viikonlopun yöunet yöunet taisivat olla yhdeksän tunnin hujakoilla ja silti illalla väsytti.

Tämä on yksi lempparikuva, joka on otettu päivä pari ennen flunssan alkua.
Treeni kulki hyvin joten mikä siinä hymyillessä...

Tänään olo oli levätyn viikonlopun ansiosta parempi mutta pää ei edelleenkään tykkää äkkinäisistä liikkeistä ja korva rutisee omiaa. Niinpä tutkin hieman sairastelusta parantumista ja sen vaikutusta suorituskykyyn ja toipumiseen.

Aika yllätys oli että elimistön täydellinen toipuminen viikon mittaisesta kuumeisesta flunssasta kestää 2-3 kuukautta. Siis kuukautta! Ei viikkoa, vaan kuukautta. Eli jo lyhyenkin sairastelun jälkeen kannattaa lähteä liikkeelle varovasti ja ennen kaikkea omaa kroppaa kuunnellen.

Myös jälkitaudit ovat kavalia, varsinkin sydänlihastulehdus on vakavasti otettava tauti ja oireet hyvin epämääräisiä. Väsymys, hengenahdistus ja rytmihäiriöt voi hyvin pistää liikuntatauon tai sairastelun piikkiin vaikka pahimmassa tapauksessa taustalla voi olla tauti joka vie hengen. Vaikka kyseessä on harvinainen diagnoosi niin kuitenkin vikipedia mukaan kyseinen diagnoosi selittää jopa 10-20% nuorten aikuisten äkillisistä kuolemista.

Oma treeni sykemittarin kautta. Usein reilu osa mennään sykkeet korkealla

Koska omassa liikunnassa tehot liikkuvat usein sykemaksimilla maltan mieleni vielä muutaman päivän ennen kuin taas salin ovesta astun. Nyt olisi hyvä harjoittaa sitä teholtaan kevyempää urheilua, miten olisi siis kävelylenkki... Vaikka niin hassulta tuntuukin sanoa niin jotenkin omalle luonteelle ei tuo himmailu sovi. Monta kertaa tullut lähdettyä spinningiin ajatuksella "ihan kevyesti palautellen" ja sitten kuitenkin käy niin että treenibiisit vaan nappaavat mukaan.

Liikunnan ja sairastamisen osalta lienee hyvä oppia kuuntelemaan itseään. Kipu ja erityisesti kuume on aina viesti jostakin. Se että onko kyse liikkumattomuudesta johtuvasta jumista tai päänsärystä tai kuumeisesta flunssasta merkkaa aika hemmetin paljon kannattaako edes katsoa treenikassin suuntaan.