Koh Lanta

Päätimme hyvin pikaisesti jatkaa matkaa Ao Nangista eteenpäin ja ostimme lauttaliput seuraavaksi aamuksi Koh Lantalle. Lipun hintaan (500 bahtia, eli noin 13 euroa) kuului nouto hotellilta sovitun mukaan tuntia ennen lautan lähtöä. Vaikka kokemuksesta jo tiesinkin että paikallinen aikakäsitys on hyvinkin joustava, niin hieman alkoi jo kuumottaa kun kyytiä ei näkynyt vielä kahtakymmentä minuuttia ennen lautan lähtöä kun matka satamaan kesti kuulemma 10-15 minuuttia. Kuski kuitenkin kurvasi hotellimme pihaan 15 minuuttia ennen aikataulun mukaista lähtöä ja soitteli koko matkan mitä ilmeisimmin laivayhtiölle. Haimme matkalla vielä yhden pariskunnan ja kurvasimme laituriin 5 minuuttia lähtöajan jälkeen josta meidät ja tavaramme kirjaimellisesti heitettiin laivaan.

Pääsimme kyytiin viimeisimpinä ja päätimme jäädä kannelle nauttimaan auringosta ja maisemista. Lauttamatka kesti hieman reilut kaksi tuntia ja oli selkeästi reissun aikana taitetuista merimatkoista miellyttävin. Vauhti oli speedboatiin verrattuna mukavan verkkaista, henkilökunta myi kylmiä virvokkeita ja olutta jää-ämpäreistä kannella ja reitti kulki kauniiden maisemien ohi. Aivan mahtava fiilis!

Maisemia matkan varrelta

Maisemia matkan varrelta - Railay Beach

Koh Lantalle saavuttiin lähes aikataulussa. Ilmeisesti kaikki isommat veneet saapuvat Saladanin samaan laituriin. Saarelle saapuessa maksetaan 10 bahtin maksu per henkilö jonka kerrotaan menevän saaren luonnosta huolehtimiseen. Saapuessa vastassa olivat tuk-tukien ja majoituksien tyrkyttäjät. Kokemuksesta olimme päättäneet kävellä koko tulohärdellin ohi ja hyvä niin - kuulimme kuinka tuk-tuk kuski neuvotteli jenkkipariskunnan kanssa hinnasta Long Beachille. 800 batia oli kuulemma alennushinta. Kuljimme seuraavana päivänä saman matkan Saladanista Long Beachille 150 bahtilla jossa olisi varmaankin ollut vielä hieman tinkivaraa...

Nappasimme hieman sivummalta maltillisen hintaisen tuk-tukin ja suuntasimme hotellillemme joka sijaitsi Klong Dao Beachilla. Ranta ei ollut saaren paras, mutta hotellimme oli mukavan hiljaisella pätkällä ja Saladaniin oli kävelymatka. Lantalla on paljon matkanjärjestäjien käyttämiä resortteja joita ei meidän rantapätkällä ollut. Majoituimme Twin Bay Resortissa joka oli kohtuullisen ok paikka.

Hotellin uima-allas

Toisena päivänä lähdimme tutkailemaan saarta ja totesimme että jatkamme eteenpäin. Koh Lanta on paikkana ihan kiva, mutta ei kuitenkaan sitä mitä me haimme. Saari on pitkulaisen mallinen - suurin osa hotelleista ja rannoista sijaitsee sen länsilaidalla. Toisella puolella taas on huomattavasti vähemmän majoitusvaihtoehtoja tai muita palveluita. Rannalla on kuitenkin kauniita mangrovemetsiä ja mahdollisuus melontaan jota olisimme kokeilleet jos olisimme viipyneet saarella päivän pidempään. Omaan mieleen jäi parhaiten ehkäpä Long Beach uimiseen ja auringossa lekotteluun. Saaren rannoista pidin auringon ottoon ja uimiseen eniten Long Beachista. Klong Dao -rannalta viihdyimme useimmiten illallisessa. 

Suuri osa saaren paikallisista on muslimeita. En tiedä vaikuttiko tuo vai se että turisteista suurin osa oli lapsiperheitä, mutta huomasimme hyvin pian että lähes kaikki saaren ravintolat sulkeutuivat illalla kymmeneltä. Vaikka ei mitään varsinaista bile-elämää vietettykään niin olisi kuitenkin ollut mukava istua iltaa ravintoloissa rannalla meren pauhausta kuunnellen hieman myöhempään. Osin tämän takia, mutta pääasiassa koska olimme liikkeellä varmaankin pahimpaan turistiaikaan totesimme että jatkamme edelleen matkaa jonnekin etsimään erilaista Thaimaata. 

Päädyimme ostamaan netin kautta liput Bundhaya Speedboatiin (1900 baht) ja suunnata veneellä Koh Lipe saarelle. Varausvahvistus tuli heti saman tien ja lopullinen lippu kilahti sähköpostiin noin kuuden tunnin kuluttua luottokorttimaksun vahvistuttua. Lähdimme seuraavana aamuna suuntaamaan kohti Saladan Pieriä jossa päästiin pikaveneen kyytiin. Matka oli erittäin tasaista vaikka toisin olisi varoiteltu netissä. Ainoa haittapuoli oli moottoreiden jylinä, mutta suosittelen ehdottomasti speedboatia matkan taittamiseen ellei merenkäynti ole erityisen voimakasta.

Long Beach, nimensä mukaisesti erittäin pitkä ranta

Vaikka iltaelämä päättyi saarella varsin aikaisin löysimme kuitenkin monia mukavia ruokapaikkoja

Saladan Pier josta hypättiin speedboatiin kohti Koh Lipeä

Supernopea Suppiskeitto

Eilinen myöhäinen paluu reissusta. Tyhjä jääkaappi.

Päätin jäädä tänään etäpäivälle kotiin jotta samalla olisi aikaa purkaa matkatavaroita suoraan pesukoneeseen ja siitä vaatekaappiin. Vuorokausirytmi on vielä Thaimaan lämmössä joten nälkä alkoi kurnia mahassa jo aamulla eikä pimeä ja kylmä keli houkutellut kauppareissulle. Niinpä pengoin pakastinta lounastarpeita varten ja päätin tehdä jotain syksyn pakastetuista suppilovahveroista.

Mitään erityistä reseptiä ei ollut, pyörätin keiton aika lailla hatusta ja improvisoiden kaapeista löytyvien aineksien puitteissa. Ohjeen mukaisilla määrillä tuli kaksi reiluhkoa annosta jotka molemmat hävisivät työpäivän aikana parempiin suihin! Oma ruuanlaitto perustuu harvemmin resepteihin vaan enemmänkin näppituntumaan mutta tällä kertaa piti kirjata resepti talteen ensi kertaa varten.

Helppo suppilovahverokeitto:

n. 300 g suppilovahveroita (unohdin punnita, mutta pakastettuja sieniä oli noin reilu 3 dl)
1,5 rkl voita (käytin voimariinia)
1 pieni sipuli (käytin punasipulia)
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl vettä
2 dl (kevyt)maitoa
1 dl kermaa
0,5 dl valkoviiniä (käytin kuohuviiniä)
½ kasvisliemikuutiota (käytin kanalientä)
1 tl suolaa
mustapippuria
valkopippuria
ranskankermaa, yrttejä koristeluun

Pilko sienet ja paista kattilassa kunnes neste on haihtunut. Lisää voi ja sipuli ja kuullota kunnes sipuli on pehmeää. Ripottele sekaan jauhot ja lisää vesi. Sekoita niin että jauhot ovat varmasti liuenneet ja lisää maito, kerma ja liemikuutio. Lisää suola ja pippurit ja tarkista maku. Valkopippuria oli huomattavasti vähemmän kuin mustapippuria.

Anna kiehua noin 10 minuuttia ja lisää (kuohu)viini sekä tuoretta persilja- tai ruohosipulisilppua väriksi. Annostele lautaselle ja koristele nokareella ranskankermaa ja tuoreella yrttisilpulla.

Keitosta tuli hyvinkin kermaisen oloista vaikka kermaa oli reseptissä vain vähän. Kuohuviini toimi keitossa jännästi, hennon maun lisäksi ainakin tuntui että rakenne olisi ollut kevyempi, ehkä jopa hieman kupliva. :)

Week #3 - Travel is Fatal to Narrow-mindedness

Kolmas viikko takana, sekin edelleen reissussa joten luvassa ei ole suuria uutisia. Kuluneen viikon aikana

... ostin yhden rantahuivin ja mekon
... ostin yhden purkin kookosöljyä ihon ja hiusten kosteuttamiseen

Siinäpä se. Ennen kaikkea on ollut positiivista huomata kuinka erilaisin silmin sitä miettii onko jokin vaate tai tavara oikeasti tarpeellinen vai hetken heräteostos. Suomessa kierrätys ja ekologisuus ovat huomattavasti pidemmälle kehittyneitä kuin monessa muussa maassa. Reissatessa on ollut aika-ajoin surullista seurata kuinka huonolaatuinen ja halpa tavara kannustavat kertakäyttökulttuuriin ja itseä on monin kohdin harmittanut heittää roskiin asioita joita kotona lajittelisi, kuten tölkkejä ja muovipulloja. 

Etelän lomakohteissa varsinkin muovisia vesipulloja kuluu käsittämätön määrä päivittäin ja rannalle huuhtoutuvat muovipullot ovat surullinen näky. Sukeltamista harrastavana varsinkin muoviroska merissä on todella lohduton näky. Omaan ajatusmaailmaan on onneksi iskostunut se että omat roskat korjataan aina mukaan ja sukellusporukoissa on ollut kiva huomata että porukka on aktiivista ja huolehtii ympäristöstä, kuten korjaa sukellusten yhteydessä mahdollisuuksien mukaan merestä roskaa pois.

Kuva ei tee oikeutta Tiger Cave Templen näkymille auringon laskiessa

“Travel is fatal to prejudice, bigotry, and narrow-mindedness.” 

- Mark Twain

Week #2 - The Future in Now

Projektin toinen viikko kului reissussa joten vaatekaapin osalta edistystä ei tapahtunut. Tarkoitus oli lennoilla ja siirtymäetapeilla kirjoitella ajatuksia asiasta mutta bloggerin kiukuttelujen vuoksi tuokin on jäänyt tekemättä. Mutta jotain saldoa sentään.

Kuluneen viikon aikana
... ostin yhden hihattoman puseron rannalle
... en ostanut kosmetiikkaa
... käytin loppuun yhden purkillisen aurinkorasvaa (Garnier)
... heitin pois yhden kuivahtaneen ripsivärin lopun (Kicksin oma merkki)

Olosuhteisiin nähden mielestäni hyvä saldo. Yritän reissussa malttaa mieleni etten ostelisi rantavaatetta tai muuta vastaavaa jolle on vähän käyttöä Suomessa. Projektin kanssa sitä onkin tullut kriittisemmäksi omien osteluiden suhteen, ja hyvä niin.