SAIRASTAMINEN JA TREENI

Eilen alkoi kolmas sairasteluviikko eli jo kaksi viikkoa on tullut oltua pois urheilun parista. Olen yleensä todella harvoin kipeänä ja sen kerran vuodessa kun joku pöpö sattuu puremaan en yleensä tunne oloani kovin kipeäksi ja käytän määrätyn sairasloman vähintään puuhaamalla ja puunaamalla ympäri taloa.

Tälläkin kertaa sairastuminen keskeytti hyvin vuoden alusta käyntiin lähteneen treeniputken. Ensimmäisinä päivinä teki todella mieli päästä urheilemaan edes hieman ja uskonkin nyt että liikunnan endorfiineihin voi hyvinkin jäädä koukkuun. Viime viikon lääkärin vastaanotolla yritin varovaisesti kysellä milloin saisi urheilla taas ja vastaus oli ehdoton ei kunnes viimeisetkin oireet ovat poissa.

Viikonloppu kuluikin sitten iloisessa hiilaripöhnässä sohvalla. Harmittaa kun tuo oma selkäranka tuntuu niin helposti siirtyvän on ja off asentojen välillä ja tiukempi linja on ehdottomasti helpompi pitää silloin tällöin lepsuilun sijaan. Lepo taisi kyllä tulla tarpeeseen, sillä viikonlopun yöunet yöunet taisivat olla yhdeksän tunnin hujakoilla ja silti illalla väsytti.

Tämä on yksi lempparikuva, joka on otettu päivä pari ennen flunssan alkua.
Treeni kulki hyvin joten mikä siinä hymyillessä...

Tänään olo oli levätyn viikonlopun ansiosta parempi mutta pää ei edelleenkään tykkää äkkinäisistä liikkeistä ja korva rutisee omiaa. Niinpä tutkin hieman sairastelusta parantumista ja sen vaikutusta suorituskykyyn ja toipumiseen.

Aika yllätys oli että elimistön täydellinen toipuminen viikon mittaisesta kuumeisesta flunssasta kestää 2-3 kuukautta. Siis kuukautta! Ei viikkoa, vaan kuukautta. Eli jo lyhyenkin sairastelun jälkeen kannattaa lähteä liikkeelle varovasti ja ennen kaikkea omaa kroppaa kuunnellen.

Myös jälkitaudit ovat kavalia, varsinkin sydänlihastulehdus on vakavasti otettava tauti ja oireet hyvin epämääräisiä. Väsymys, hengenahdistus ja rytmihäiriöt voi hyvin pistää liikuntatauon tai sairastelun piikkiin vaikka pahimmassa tapauksessa taustalla voi olla tauti joka vie hengen. Vaikka kyseessä on harvinainen diagnoosi niin kuitenkin vikipedia mukaan kyseinen diagnoosi selittää jopa 10-20% nuorten aikuisten äkillisistä kuolemista.

Oma treeni sykemittarin kautta. Usein reilu osa mennään sykkeet korkealla

Koska omassa liikunnassa tehot liikkuvat usein sykemaksimilla maltan mieleni vielä muutaman päivän ennen kuin taas salin ovesta astun. Nyt olisi hyvä harjoittaa sitä teholtaan kevyempää urheilua, miten olisi siis kävelylenkki... Vaikka niin hassulta tuntuukin sanoa niin jotenkin omalle luonteelle ei tuo himmailu sovi. Monta kertaa tullut lähdettyä spinningiin ajatuksella "ihan kevyesti palautellen" ja sitten kuitenkin käy niin että treenibiisit vaan nappaavat mukaan.

Liikunnan ja sairastamisen osalta lienee hyvä oppia kuuntelemaan itseään. Kipu ja erityisesti kuume on aina viesti jostakin. Se että onko kyse liikkumattomuudesta johtuvasta jumista tai päänsärystä tai kuumeisesta flunssasta merkkaa aika hemmetin paljon kannattaako edes katsoa treenikassin suuntaan.